Bluenotch Hawthorne
VIRTUAALIHEVONEN | VH16-089-0023 & SPC-SR1-1155
♥ "Thor" / fellponi, ori, 131 cm, s. 19.08.2016 * /GB ♥ KRJ: helppo A / ERJ: 90 cm / SPC: Riding & In Hand ♥ kasv. Bluenotch Stud (evm) / tuoja: VRL-11523, om. Showbury ( Ally VRL-13679) |
|
Hawthorne, tai lyhyemmin vain Thor, on fellponien laatukasvattajalta suoraan rodun kotikonnuilta. Thor on luonteeltaan erittäin suuriegoinen, mutta sopii hyvin showponiksi – ori tykkää esitellä itseään, oli se sitten tammoille tai suurelle yleisölle. Ratsuksi Thor sopii myös, mutta se ei välttämättä ole kaikkien mieleen, sillä itsepäisyyttä ja taistelutahtoa orilta löytyy kylliksi. -tuoja
Suku & jälkeläiset
i. Bluenotch Thorn (evm)
fellponi
|
e. Pembury Greta (evm)
fellponi
|
Ei vielä jälkeläisiä.
Kilpailutulokset
SPC (showkilpailut)
Ponin showkilpailutulokset löytyvät sen SPC-profiilista (linkki perustiedoissa).
VRL (kouluratsastus, esteratsastus)
-
Muut
-
Ponin showkilpailutulokset löytyvät sen SPC-profiilista (linkki perustiedoissa).
VRL (kouluratsastus, esteratsastus)
-
Muut
-
Päiväkirja
12.11.2016 / V. Penrose (kävelylenkki):
Ally oli hoitanut minulle hevoskauppoja kokonaista viiden hevosen verran, ja samalla sitten kutsui minut tutustumaan omistamaansa Showburyyn. Saapuessani tallille siellä oli täysi tohina päällä, ja minulla meni hetki ennen kuin löysin Allyn. Stressi ja kiire näkyi hänen kasvoiltaan hänen pahoitellessaan lähes kaoottista tilannetta ja kysyessään, joudanko odottamaan että hän ehtii esitellä paikat ja istahtaa alas teelle. Kysäisinkin sitten, voinko olla jotenkin aluksi, jolloin helpottunut Ally ohjasi minut Bluenotch Hawthornen luokse. Se oli edellisenä päivänä tehnyt rankan treenin, ja tänään sillä oli vuorossa kevyempi palauttelupäivä. Ally näytti minulle ponin harjat, suitset ja satulankin, mutta hänen osoittaessaan satulaa purskahdin nauruun. Ei, en todellakaan aio nousta 175-senttisenä hieman päälle 130-senttisen ponin selkään. Lenkille suunnataan tänään taluttaen, tuleepahan itsekin liikutua.
Allyn porhaltaessa jatkamaan hommiaan, aloin minä tutustua Thoriin. Astuessani sen karsinaan, ori tuntui kysyvän, kuka tällä kertaa uskaltaa häiritä hänen korkeuttaan. Päätin hoitaa orin sidottuna, vaikka ihan hyväkäytöksiseltä se kyllä vaikutti. Jossain vaiheessa ori alkoi vaikuttaa hieman kärsimättömältä. "Etkö nyt muka olisi jo valmis, yrittäisit nyt edes!" Kun olin harjannut ja suitsinut Thorin, suuntasin pihalle, Yritin pysäyttää parikin työntekijää, mutta vasta Thorin mölinät ohi kulkevalle tammalle ja minun ärähdykseni käytöstapojen muistutukseksi herättivät riittävästi huomiota. Lyhyen ohjeistuksen jälkeen lähdimme suuntamaan neuvotulle kävelyreitille. Tallipihan komennuksesta ori tuntui selkeästi hieman loukkaantuneen. Se naksutteli hampaitaan ja nyrpisteli naamaansa, mutta kulki vierelläni kuitenkin hyvin. Minua sen napina lähinnä nauratti. Olinhan tottunut katsomaan oman 180-senttisen Dustin-oriini pörhistelyä.
Kuljeksimme ympäriinsä huomaamattamme lähes tunnin. Muutaman hölkkäpätkän aikana ori meinasi alkaa pokkuroida, mutta ilmeisesti olin ansainnut sen kunnioitusta riittävästi, kun se ei kuitenkaan järjestänyt missään vaiheessa sen suurempaa show'ta. Pikkupokkurointeihin tehosi napakka huomautus, ja matkamme jatkui taas sulassa sovussa. Tallilla sitten vaihdoin Thorin suitset riimuun ja vein sen työntekijän ohjeistuksen mukaan ulkoilemaan. Päiväni jatkui iltapäiväteellä, ja kun Allykin sai hektisen päivänsä järjestykseen, alkoi hän esitellä tilaa minulle tarkemmin.
Ally oli hoitanut minulle hevoskauppoja kokonaista viiden hevosen verran, ja samalla sitten kutsui minut tutustumaan omistamaansa Showburyyn. Saapuessani tallille siellä oli täysi tohina päällä, ja minulla meni hetki ennen kuin löysin Allyn. Stressi ja kiire näkyi hänen kasvoiltaan hänen pahoitellessaan lähes kaoottista tilannetta ja kysyessään, joudanko odottamaan että hän ehtii esitellä paikat ja istahtaa alas teelle. Kysäisinkin sitten, voinko olla jotenkin aluksi, jolloin helpottunut Ally ohjasi minut Bluenotch Hawthornen luokse. Se oli edellisenä päivänä tehnyt rankan treenin, ja tänään sillä oli vuorossa kevyempi palauttelupäivä. Ally näytti minulle ponin harjat, suitset ja satulankin, mutta hänen osoittaessaan satulaa purskahdin nauruun. Ei, en todellakaan aio nousta 175-senttisenä hieman päälle 130-senttisen ponin selkään. Lenkille suunnataan tänään taluttaen, tuleepahan itsekin liikutua.
Allyn porhaltaessa jatkamaan hommiaan, aloin minä tutustua Thoriin. Astuessani sen karsinaan, ori tuntui kysyvän, kuka tällä kertaa uskaltaa häiritä hänen korkeuttaan. Päätin hoitaa orin sidottuna, vaikka ihan hyväkäytöksiseltä se kyllä vaikutti. Jossain vaiheessa ori alkoi vaikuttaa hieman kärsimättömältä. "Etkö nyt muka olisi jo valmis, yrittäisit nyt edes!" Kun olin harjannut ja suitsinut Thorin, suuntasin pihalle, Yritin pysäyttää parikin työntekijää, mutta vasta Thorin mölinät ohi kulkevalle tammalle ja minun ärähdykseni käytöstapojen muistutukseksi herättivät riittävästi huomiota. Lyhyen ohjeistuksen jälkeen lähdimme suuntamaan neuvotulle kävelyreitille. Tallipihan komennuksesta ori tuntui selkeästi hieman loukkaantuneen. Se naksutteli hampaitaan ja nyrpisteli naamaansa, mutta kulki vierelläni kuitenkin hyvin. Minua sen napina lähinnä nauratti. Olinhan tottunut katsomaan oman 180-senttisen Dustin-oriini pörhistelyä.
Kuljeksimme ympäriinsä huomaamattamme lähes tunnin. Muutaman hölkkäpätkän aikana ori meinasi alkaa pokkuroida, mutta ilmeisesti olin ansainnut sen kunnioitusta riittävästi, kun se ei kuitenkaan järjestänyt missään vaiheessa sen suurempaa show'ta. Pikkupokkurointeihin tehosi napakka huomautus, ja matkamme jatkui taas sulassa sovussa. Tallilla sitten vaihdoin Thorin suitset riimuun ja vein sen työntekijän ohjeistuksen mukaan ulkoilemaan. Päiväni jatkui iltapäiväteellä, ja kun Allykin sai hektisen päivänsä järjestykseen, alkoi hän esitellä tilaa minulle tarkemmin.
Kuvat © Nico Morgan (lupa)